Ratamestarin haastattelu: Andreas Hougaard Boesen

Aamupäivän kilpailun ratamestarina toimii Andreas Hougaard Boesen, joka on entinen Tanskan maajoukkuesuunnistaja ja toimii nykyisin Suomen maajoukkueen apuvalmentajana. Kyselimme hänen ajatuksiaan ratasuunnittelusta.

Nyt kun olet asunut jonkin aikaa Suomessa, minkälaisia eroja näet suomalaisten ja tanskalaisten sprinttikilpailujen ja -ratojen välillä?

Minusta maailmancup sprintti Imatralla ja WOC 2013 osoittivat, että sprintit Suomessa ovat vaativia, jopa labyrinttimaisia. Täällä radoilla on aina osio, missä on rasteja vaativalla alueella ja missä testataan enemmän kykyä lukea karttaa ja toteuttaa suunnistusta kovassa vauhdissa kuin ottaa oikeat reitinvalinnat.

Tanskassa sprinttikilpailuissa vauhti on kovempi ja kilpailuja hallitsevat reitinvalinnat ja reitinvalinta-ansat. Pidän molemmista – eikä minusta ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa tehdä sprinttikilpailu, kunhan kaikki on urheilijoiden kannalta tasapuolista.

Millainen on hyvä sprinttirata? Minkälaisia haasteita sen pitäisi pitää sisällään?

Hyvä sprinttirata tuo esiin annetun maaston parhaat puolet. Aina ei välttämättä päästä juoksemaan parhissa maastoissa, mutta siinä tapauksessa ratamestarin tehtävä on luoda haasteita kilpailijoille. Ja myös mielenkiintoinenkin sprinttialue voidaan pilata tylsällä radalla.

Pidän sprinttiradasta, missä parhaat suunnistajat pystyvät juoksemaan sujuvasti läpi kilpailun. Tällä tarkoitan, että radan ei pitäisi koskaan olla niin vaikea, että (kaikkien) suunnistajien pitäisi pysähtyä lukemaan karttaa vain ymmärtääkseen, minne mennä. Toisaalta suunnistajilla pitäisi koko ajan olla tekemistä. Kova vauhti, joka mittaa fyysiset ominaisuudet yhdistettynä haastavaan suunnistukseen, joka palkitsee parhaat suunnistajat.

Lisäksi hyvällä radalla on vaihtelua: pidempiä reitinvalintavälejä, lyhyitä teknisiä välejä ja maaston tyylin vaihtumisia. Itse en pidä, jos sprinttirata viedään metsään.

Mikä on paras rata, jonka olet juossut ja miksi pidit siitä?

Maailmancupin sprintin finaali Wroclawissa, Puolassa 2016 (linkki ratoihin). Alueella oli monia yliopistorakennuksia, jotka oli rakennettu hyvin epäsäännöllisesti. Rata oli joiltain osin yksinkertainen, mutta siinä oli myös hyvin ratkaisevia reitinvalintoja. Kilpailussa oli mahdollista pitää kovaa vauhtia, mutta keskittymisen karttaan piti olla jatkuvaa. Lisäksi sen sijaan että järjestäjät olisivat katkaisseet katuja tekoaidoilla, maastosta oli poistettu jotain olemassa olevia aitoja, joilla saatiin tehtyä uusia reitinvalintamahdollisuuksia.

Millaisia haasteista on odotettavissa tulevaan kilpailuun? Onko tämä sen tyyppistä suunnistusta, mistä pidät?

Yritän aina luoda jotain, mitä suunnistajat eivät osaa odottaa. Tanskan mestaruuskilpailuissa 2015 laitoin kaikkien ratojen alun kulkemaan erittäin haastavalla koulun pihalla, missä oli 2-4 rastia vain 200-400 metrin matkalla. Jotkin kilpailijat hävisivät voiton jo siinä, koska he eivät olleet valmiita haasteeseen heti lähdössä.

Toivottavasti myös tämän kilpailun radat pitävät sisällään jotain yllätyksiä. Veikkaan, että suurin haaste on optimoida oma juoksureitti: Se ei välttämättä näytä kovin vaikealta, mutta töitä täytyy tehdä lähdöstä maaliin. Olen yrittänyt laatia parhaat mahdolliset reitinvalintavälit, mitä tähän maastoon saa.

Tuomo Mäkelä - 24.7.2019, 21:37

Palaa kisasivuille