Turkki blogi

Ankkurin edustuksen leiri vierähti tänä keväänä ystävämme Yasarin pyörittämän Eontoursin järjestämällä reissulla Turkkiin. Matka ei kuitenkaan käynnistynyt kommelluksitta...

Leirin ensimmäinen jännittävä hetki koettiin kun lentokone oli buukattu täyteen ja Antti ei saanut tulostettua boarding passia. Emme tiedä, mitä suustaan sulava nuorimies nuorelle naisvirkailijalle tiskillä virkkoi, mutta niin vain mies sai korttinsa ja lähtöluvan.

Terminaalialueella kurvasimme suoraan ravintolaan. Tietäen leirin tulevat vaatimukset päätimme tankata huolella. Burgerit siis. Söimme kaikessa rauhassa, kävimme tyhjennyksellä hotelli helpotuksessa ja ehdimme jopa käydä kaupan puolella ihmettelemässä lentoeväitä ja lentokentän kukkaroa keventäviä hintoja.

Tyyneys haihtua savuna ilmaan kun tajusimme tovi ennen portin sulkeutumista, että portti onkin aivan toisessa päässä terminaalia. Onneksi reissun tarkoitus on urheilu eikä kaljoittelu. Muuten leirin ensimmäinen treeni terminaalin päästä päähän reput selässä ja burgerit vatsassa olisi voinut olla jopa maksimaalinen urheilusuoritus. Käytävällä vastaan tuli Turkish Airlinesin työntekijä. Nähtyään kolme komeaa Ankkurin retrotakkiin varustautunutta, juoksevaa nuorta miestä hän tokaisi radiopuheliin: “joo täällä ne on”. Aikaa portin sulkeutumiseen jäi ruhtinaalliset kaksi minuuttia. Täytyy laittaa paremmaksi ensi kerralla.

Välilasku Istanbuliin paljasti orastavan pulman. Antti oli saanut Helsinki-Vantaalta vain Helsinki-Istanbul boarding passin, mutta ei jatkolipuketta Istanbulista Antalyaan. O-ou! Ensimmäisestä passintarkastuksesta Antti pääsi luikertelemaan läpi. Turvatarkastuksessa samat temput eivät enää toimineet. Antin piti siirtyä ulos vaihtoalueelta ja tehdä uusi check-in. Antti häipyi horisonttiin ja jäimme porukassa miettimään: “Mitäköhän jos alaikäinen henkilö jää lentokentälle yöksi?” Mutta ei hätää mies kampesi itsensä taas mukaan lennolle oikean lipukkeen kera. Jatkolennolla saimme ensimmäistä kertaa tutustua uuteen seurakaveriimme. Colin Kolbe!



Willkommen zu Angelniemen Anka, Colin!

Antalyan päässä suunnistajat tapansa mukaan eksyivät väärään halliin ja liukuhihnoille pakaasseja odottelemaan. Uusien koordinaattien saaminen vain Turkkia puhuvilta lentokentän työntekijöiltä osoittautua mielenkiintoiseksi pähkinäksi. Lopulta oikeat linjastot ja jopa matkalaukut löytyivät. Autokyytiin siirtyessä pienimmät leiriläiset alkoivat jo sammua.

Sunnuntaina pääsimme jo treenin pariin! Korkeuserot maastoissa olivat lievästi sanottuna “jylhät”. Ylämäkeen kävely riitti loistavasti kevyeksi harjoitteeksi ja välillä taidettiin käydä kovemmillakin kierroksilla. Iltapäivän sprinttitreenissä pääsimme todistamaan Colinin kovaa sprinttivauhtia. Ei mies turhaan ole junioreiden sprinttimaailmanmestari!



Tiistaina tarjolla oli yksi leirin raaimmista treeneistä. Väyläsuunnistusta jyrkkien mäkien seassa. Kuten perinteistä väylät oli vedetty mäen huipulta kanjoniin, takaisin mäelle, takaisin kanjoniin jne… Seassa irtokiviä, pusikkoa, piikkipuskaa. Maisemat oli mahtavat, voimatreeni tehokas, mutta kyllä avokallioihin tottuneelle suunnistajalle tuli vähän äitiä ikävä. Mutta maaliin päästyä alkoi jo hymyilyttää. Erilaista mitä kotona. Juuri sitä ulkomaan leirin suolaa. Siihen päälle vielä Turkkilaiset appelsiinit jotka maistuivat kuin ne olisivat olleet aivan toiselta planeetalta. Siiri sen hyvin sanoi: “Vähän eri makusia kuin Nekalan K-Marketis”.



Tiistain ehdoton kohokohta oli suunnistusvedot rantadyynin pusikossa ja pimeällä. Saimme mukaan muutaman ruotsalaisen IF Hagenin nuoret lupaukset. Itse vedoissa ei sitten ollut mitään järjen häivää. Takaa-ajossa lippu löytyi vielä jotenkuten. Ranskalaisessa viestissä rivit alkoivat jo rakoilemaan. Viimeisen vedon yhteislähtö olikin silkkaa hulabaloota. 1:5000 mittakaava, epämääräisen puskat ja nuori sonnilauma jossa on enemmän kilpailuviettiä kuin suuntavaistoa. Suurin osa rasteista löytyi ennemmin porukalla haravoimalla kuin kehuttavan tarkalla suunnistamisella. Tälläinen treeni on kuitenkin leirien parasta antia ja ruotsalaiset tyytyväisenä kiittelivät, että pääsivät meidän kanssamme kilpasille.

”Itselläni leiristä mieleen jäi etenkin hotellin lähimetsässä juostu yömetsäsprintti ja siitä erityisesti Antin kanssa otettu uhmakas rastille hyökkäys tiheikön läpi. Yritys päättyi siihen, että olimme joka raajasta jumissa piikkipuskassa, ja jouduimme tekemään kovasti töitä irti päästäksemme. Siinä vaiheessa letkat olivat menneet, mutta opetus vihreiden kunnioittamisesta tuli selväksi.” - Jere

Seleukeia

Jos ei toinen toistaan jylhemmät ja mielenkiintoisemmat maastot riittäneet niin Seleukeia tarjosi kyllä reissun helmen. Reissun järjestäjän Eontoursin slogan on “Journey through the ages” eli “Matka aikakausien halki”. Seleukeiassa pääsimme suunnistamaan noin parituhatta vuotta vanhan kaupungin raunioilla. Eli slogan todellakin pitää paikkansa.



Jerellä riitti virtaa reenin jälkeen vielä voimatreeniin.

Keskiviikkona oli myös luvassa lisää yösuunnistusta pusikkoisessa ja hiekkapohjaisessa metsässä. Yhteislähdöllä. Jere kahvasi kärkiporukassa maaliin, mutta Antin ja minun suorituksesta ei voi sanoa ihan samaa. Ensimmäinen rasti löytyi vasta kolmannelta lipulta. Viidennelle rastille suuntavaisto hävisi täysin ja lippu löytyi suoraan sanottuna tuurilla. Yhdeksännellä tiesin missä puskassa rasti on, mutta en millään meinannut löytää väylää piikkipuskan keskellä. Paikallinen virheä on kirjaimellisesti läpi pääsemätöntä ainakin mikäli haluaa pitää vaatteensa ja ihonsa ehjänä. Siitä eteenpäin löimme Antin kanssa hynttyyt yhteen, mutta ei se hommaa täysin pelastanut. Erään vihreän pusikon läpi painoimme oksien alla ryömien. Sillä hetkellä mielessä kävi “Mitä mä oikeen duunaan pimeällä, turkkilaisessa metikössä, ryömien pusikossa ja mudassa?”. Kyseessä oli hetki jonka hienoutta on turha yrittää selittää suunnistusta harrastamattomalle ihmiselle.

Torstaina paineltiin taas pitkä pitkä matka vuoren päälle. Tarjolla oli jälleen pelkkää priimaa. Jylhät kivipaasit ja kivikot tarjosivat sellaisen suunnistuspähkinän, että oksat pois. Yksi treeni tässä maastossa meni jo pelkästään maisemien ja kivimuodostelmien ihailemiseen.



Järjestäjien kuvaaja oli mukana, joka kisassa ja harjoituksessa. Tällä kertaa linssiin osui Pinja Mäkinen.



Reissun parhaat naurut tarjosi Antin ja Päivin täysin sattumalta yhteensopivat kesähatut.





“Mieleenpainuvin juttu leirillä oli ekana torstaina tehty reissu vuorille. Suunnistusmaasto oli todella kiva ja maisemat mielettömät. Paluumatkalla vielä pysähdyimme vuorilta alaspäin virtaavan joen varteen ihastelemaan.” - Jonna Juva

Perjantai Eksili

Perjantain pitkä kisa Eksilin maastossa tarjosi niin hyvää näkyvyyttä, pitkiä tiepätkiä kuin julmetun jyrkkää, pusikkoista, kivistä ja kimuranttia rinnettä. Siihen rinteeseen ei kannattanut lähteä ilman kunnon suunnitelmaa.



Joskus kävely on paras ja jopa ainoa vaihtoehto.

Lauantain kisaan päästiin vaihteeksi suoraan hotellilta juosten. Tällä kertaa alla oli kunnon rantadyyniä ja kevään sadekeleistä johtuneita isoja vesilammikoita. Käteen jäi paljon isojen ojien ylityksiä juos… uiden ja harmittoman näköisen vesilätäkön yllätyskuoppaan kaatuminen.



Video loppusuorasta

Sunnuntai Gebiz

Toisen sunnuntain kisassa olikin tarjolla suunnistuksellisesti kaikkein paras maasto. Tosi hyvä juostava poha. Hyvä näkyvyys. Paikotellen rajuja korkeuseroja ja myös kimurantteja maastonosia. Suosittelen sinulle, että kurkkaat oheisen linkin takaa kartan ja gepsit. https://www.livelox.com/Viewer/Gebiz-Antalya-Training-Competitions-Stage-3/M21E?classId=185234



Haasteiden jälkeen Sergeyllä meni toisen sunnuntain kisa hyvin ja hän oli kolmas.

“Maanantain aamutreenin maasto oli mieleeni, jossei mukaan huomioida lukemattomia piikkipuskia, jotka repivät sääreni shortsikelvottomaan kuntoon. Matkalla kymppirastilta yhdelletoista totesin tehneeni kyseiselle rastivälille hieman pöhkön reitinvalinnan, sillä polkukierron sijaan tarvoin piikkipensaikkoista mäkeä ylös. Yhtäkkiä oman puuskutukseni ylitse kuulin äänekkään sihahduksen ja sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä, sillä olin varma, että jossain lähellä on käärme. Kuitenkin, kun vilkaisin jalkoihini, näin maassa erikoisen kiven, jonka pienen tarkastelun jälkeen totesin kilpikonnaksi. Leirin treenien ehdottomat kohokohdat olivat metsässä kilpikonnan ja lammaslauman kohtaaminen sekä mukavien koirien kanssa yhdessä juokseminen sprinttitreenissä.” - Siiri Siikarla

“Myös lapsellisille ja perheellisille oiva suunnistusmatkailukohde koska kaikki ruokailut, harjoitukset ja kuljetukset on hoidettu järjestäjien toimesta. Toisin sanoen aikaa jää paitsi treeneille, myös turismille ja lomailulle eikä oma aika kulu kaikenlaiseen säätöön.” - Vesa Mäkinen

“Having never been in Turkey for a training camp I didn ́t knew what to expect from organization nor from the terrains itself. In the end the training possibilities were very good, not having to organize anything yourself other than being in the bus at the right time enabled you to fully focus on the training sessions. As always in a camp putting the daily analysis of the orienteering trainings into action the next day is key to improve further. Especially through the varying terrains it was possible to train all kinds of orienteering skills in different situations and therefore not running out of new mistakes to work on. In addition to that having a big group of other athletes from other clubs around definitely increases the quality of, at least, the intense sessions and made the camp overall more fun. Finishing the camp then with three WRE competitions in a good starting field was a good way to see your own progress and current standing point in comparison with the others. So overall a great training camp completely fulfilling its purpose of getting ready for the upcoming season.” - Colin Kolbe

Yhteenveto

Colin Kolbe oli kolmen kisan yhteisajoissa hienosti viides. Muita mainittavia saavutuksia oli Antti Reimanin, Pinja Mäkisen ja Vesa Mäkisen voitot omissa ikäsarjoissaan.

Kaikkein tärkeimpänä reissusta jäi aimo annos maastokokemusta, seikkailuja, aurinkoa ja hirveä latinki kevään treeneihin sekä kisoihin.

Karttoja ja gepsejä voi kuikuilla lisää Liveloxista: https://www.livelox.com/?tab=allEvents

Jopi Hakala - 9.3.2019, 21:00

Uutisarkistoon