Leireilyä lahden takana

Harjoituskausi on pyörähtänyt onnellisesti käyntiin ja innokkaimmat ovat ehtineet käydä jo useampaan otteeseen lahden takana piirtelemässä tuntipylväitä harjoituspäiväkirjaan.

Marraskuun puolivälissä edustus oli suuremmalla porukalla arvostelemassa Tisarenin seuramajan saunaa ja testaamassa oman maastoaskeleensa sopivuutta Tiomilan naapurimaastoihin. Maastoaskel todettiin vielä marraskuisen kankeaksi, mutta käyrien arveltiin kevääseen mennessä madaltuvan. Päivällä liput halkesivat totutulla varmuudella suurimpien haasteiden syntyessä ruotsalaisesta kartoitustyylistä, mutta yöllä oli piirun verran vaativampaa. Perus Mila-settiä.

Hiihtoleiri Bruksvallarnassa

Viime viikoksi pienempi rytmiryhmä uskaltautui naapuriseura Paimion Rastin matkaan, kun bussin keula käännettin kohti Ruotsin tuntureilla sijaitsevaa Bruksvallarnaa. Sinänsähän matka oli viime vuotta huomattavasti vähemmän pelottava, kun luontoäiti ei tänä vuonna ollut rakentanut Sundvalliin vievälle tielle pikaluistelijoiden harjoitusrataa...

Tänä vuonna viihde-elektroniikan määrä leirillä oli jo varsin kiitettävällä tasolla, sillä Playstationin lisäksi mökistämme löytyi neljä kannettavaa. Öiseen aikaan pääluvun pyöriessä kuuden paikkella läppäreiden penetraatiota voidaan pitää riittävänä. Kaikista sähköisistä elämänkorvikkeista huolimatta kehittelimme myös alkukantaisempaa oheisohjelmaa, mutta annetun palautteen perusteella päättelimme olevamme edelleen parhaimmillamme kuolemattoman hittipelin OL-manager 98:n äärellä.

Mutta ei oheisohjelma suksia säästänyt, toisin kuin kenties koulukirjoja. Harjoittelu taisi olla aiempia vuosia hieman järkiperäisempää. Mitä nyt Olli ja Maco kävivät vaeltamassa lumivyöryalueella sekä alamäkilaskutaitoja testailtaessa Suna pääsi todistamaan allekirjoittaneen hieman epäonnistunutta puolisalkovia – hyvän matkaa metsän puolelta. Viikon nupit taisi silti suorittaa Maco, joka vuoden ensimmäisen ja viimeisen luisteluhiihtolenkin ensimmäisen laskuksi kutsuttavan alamäen juurella pääsi kyntämään naamavärkillään ojanpohjaa. Todisteet puhuivat puolestaan.

Niin, järkiperäisempää siksi, että harjoittelussa taisi olla vähän rytmitystäkin ja määrät olivat aavistuksen aiempaa maltillisempia, jos näillä asioilla nyt mitään tekemistä on toistensa kanssa. Mutta ei sillä etteikö kolmattakymmenettä tuntia olisi paukuteltu, helposti.

ps. Ja tässä leirien välissä Ruotsissa, missäs muuallakaan, juostiin Opiskelijoiden pohjoismaiset mestaruuskilpailut, tuttavallisemmin NSM, missä Maco poimi normaalimatkalta kunnioitettavan sijoituksen 5.

Tuomo Mäkelä - 12.12.2005, 23:21

Uutisarkistoon