Ankkurikirje vko 9 - Kuukauden kasvona Hannu Pyy


Tässä Ankkurikirjeen juttusarjassa tutustutaan kuukausittain yhteen ankkurilaiseen sekä siihen, millaisia tehtäviä hän seurassa hoitaa.

Nimeni on Hannu Pyy.

Sarjani on H65.

Päädyin suunnistuksen pariin armeijassa. Olin jo sitä ennen kuullut suunnistuksesta, mutten osannut arvata, miten hieno laji se on. Ilman armeijaa en olisi varmaan koskaan lähtenyt suunnistamaan.

Mieleenpainuvin suunnistusmuistoni on vuonna 2019, Tanskassa järjestetyt nuorten MM-kilpailut, joissa toimin IOF:n, eli Kansainvälisen suunnistusliiton, kansainvälisenä valvojana. Siellä pääsin työskentelemään todella ammattitaitoisten kilpailunjärjestäjien kanssa. Kilpailut olivat minulle kolmen vuoden projekti, jonka aikana tein Tanskaan neljä valvontakäyntiä ja olin kisojen aikana paikalla kaksi viikkoa. Kilpailut jäivät mieleen erityisesti siksi, että kävin paljon hyviä ja vuorovaikutteisia suunnittelukeskusteluja kilpailunjohtajien sekä ratamestareiden kanssa. Kokonaisuudessaan tapahtumassa oli todella hyvä ilmapiiri ja asiat hoidettiin positiivisella otteella.

Ankkurissa olen tehnyt oikeastaan ihan kaikkea muuta talkootyötä, paitsi ollut mukana naistoimikunnassa. Olen toiminut lukuisia kertoja ratamestarina, muun muassa Ankkurirasteilla, maailmancupissa ja Finnspringissä, sekä kilpailunjohtajana PM- ja maailmancupkilpailuissa vuonna 2009.

Seurassa tekemäni talkootyön lisäksi toimin IOF:n kansainvälisenä sekä kansallisena valvojana. Kansainvälisenä valvojana annan hyväksyntäni kulloisenkin kilpailun radoille ja organisaatiolle. Tehtävässä vaaditaan tarkkuutta, sillä kansainvälisten kilpailujen valvontaan liittyy paljon haasteita. Suomessa olen toiminut kansallisena valvojana maailmancupeissa sekä teknisenä asiantuntijana (TA) SM-kilpailuissa ja arvokilpailuissa. Lisäksi olen viimeisen 10 vuoden aikana kouluttanut toistasataa ratamestaria Suunnistusliiton koulutuksissa, joten, jos radat ovat huonoja, siitä voi jossakin määrin syyttää minua. Aiemmin toimin myös Suunnistusliiton kilpailuryhmässä, mutta jätin tehtävän pari vuotta sitten.

Suunnistuksen lisäksi nautin tansseissa käymisestä ja lastenlasten kanssa touhuamisesta. Vaimoni on tosin joskus todennut minulle, että ”Hannu heti, eikö sun elämääsi mahdu mitään muuta kuin suunnistus ja työnteko?” Tämä on ihan osuva kysymys, sillä suunnistus on ollut minulle aina aika totaalinen harrastus. Joinain vuosina olen käyttänyt suunnistuksen parissa 800 tuntia vuodessa.

Työskentelen vanhempana neuvonantajana insinööritoimistossa, jossa teen vaativien betonirakenteiden, kuten siltojen ja rakennusten, kuntotutkimuksia. Pidän nykyisestä työstäni todella paljon, joten olen edelleen työelämässä, vaikka täytän seuraavaksi jo 69 vuotta.

Unelmapäivänäni olisin jossain lämpimässä palmun alla ilman kiirettä tai huolen häivää. Olisin reissussa mukavan, pienen porukan kanssa, ja illallisella nauttisin jotain hyvin laitettua kalaruokaa.

Halikkoviestissä työskentelen mieluiten siellä, mihin kilpailunjohto on minut määrännyt.

Terveiseni seuralaisille ovat, että kaikilla on mahdollisuus edetä IOF:n tason toimijaksi. Vaikka se on vaatinut paljon työtä, en ole koskaan katunut valintaani, sillä sitä kautta olen kehittynyt suunnistajana ja päässyt vaikuttamaan lajin kehitykseen.

Onko sinulla mielessäsi ankkurilainen, joka ansaitsisi tulla esitellyksi koko seuralle? Vinkkaa siitä Siiri Siikarlalle sähköpostitse siiri.siikarla@tuni.fi!

Siiri Siikarla - 1.3.2021, 11:32

Uutisarkistoon